Ratkaisu100teksti
aikajana_kehita

Työtä varmasti, vaikka paloina

Työelämästä on tullut silppua ja sälää. Miten varmistetaan, ettei se tarkoita elämää jatkuvassa epävarmuudessa?

Kun lapset ja aviomies ovat menneet nukkumaan ja koti on vihdoin hiljainen, Marika Sipilä luo itselleen kuplan.

Hän sulkee työhuoneen oven, napsauttaa kahvinkeittimen päälle ja kääntää musiikin kovalle. Kuulokkeista tulvii milloin 90-­luvun hittejä, milloin tuoreinta suomiräppiä. On ihanteellinen aika ryhtyä töihin, valmistamaan koruja.

Sipilä, 45, on yrittäjä ja keikkatyöläinen. Tai oikeastaan hän on keikkatyöläinen voidakseen olla yrittäjä. Sipilä perusti vuonna 2015 Smallprint­-koruyrityksen, joka tekee lasten sormen­, käden­ ja jalanjäljin varustettuja koruja.

Yritys on vielä alkutekijöissä, joten Sipilä tekee lisäksi säännöllisesti työvuoroja eri toimeksiantajille. Hän pussittaa ituja tuttavansa omistamassa Itutehdas­yrityksessä, höyryttää vaatteita ja syöttää tilauksia tietokoneelle vaatefirman näyttelytilassa ja on silloin tällöin avustanut entistä työnantajaansa A-­Lehtiä tapahtumamarkkinoinnissa.

“Minua on kuvailtu yhden naisen Eilakaislaksi ja sellainen minä olenkin. Jos joku soittaa ja pyytää töihin, totta kai menen”, Sipilä kertoo nauraen.

Sipilä menetti vakituisen työpaikkansa kansainvälisen muotiyrityksen markkinointipäällikkönä vuonna 2012 yt-­neuvotteluiden seurauksena. Ennen tätä pestiä hän työskenteli runsaan vuosikymmenen A-­Lehdissä muun muassa tapahtumamarkkinoinnin projektipäällikkönä ja tuotepäällikkönä.

“En ollut osannut varautua irtisanomiseen, minkä vuoksi jäin yt­neuvotteluiden jälkeen hetkeksi tyhjän päälle. Alun hämmästys muuttui pian helpotukseksi kun ymmärsin, että tämä on tilaisuuteni miettiä, mitä haluan työelämältä ja missä olen hyvä”, Sipilä kertoo.

Seuraavaa ura­-askelta pohtiessaan hän kouluttautui elämäntaitovalmentajaksi ja kaavaili jonkin aikaa tekevänsä siitä ammatin. Lopulta palaset loksahtivat kohdilleen, kun Sipilä kävi kahvilla Lontoossa asuvan ystävänsä kanssa.

“Ystävälläni oli kaulassaan Englannista ostettu koru, johon oli painettu hänen lapsensa sormenjäljet. Rakastuin siihen heti ja halusin itselleni samanlaisen. Koruja ei voinut tilata Suomeen, joten päätin tuoda yrityksen tänne.”

Englannissa perustetulla Smallprint­-brändillä on edustajia parissakymmenessä maassa.

Sipilä on Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa brändin franchise­yrittäjä.

Työstä tuli palapeli

Marika Sipilän palapeliä muistuttava työtilanne ilmentää muutosta, joka on käynnissä suomalaisessa työelämässä. Työstä tulee monilla aloilla entistä epävarmempaa ja vaikeammin ennakoitavaa. Digitalisaatio automatisoi ja muuttaa työnkuvia. Vanhoja ammatteja katoaa ja uusia syntyy – hyvästi täysipäiväinen toimistovirkailija, tervetuloa freelance­kyberinsinööri. Jossain kaukana tehty päätös tehtaan lakkauttamisesta voi yhdessä yössä tehdä suuresta osasta suomalaiskylää työttömän.

Pitkäaikaiset ja vakituiset työsuhteet väistyvät osittain pätkä-­ ja keikkatöiden alta, ja ihmiset elättävät itseään kuukausipalkan sijaan useiden tulonlähteiden avulla. Ilmiön vahvistumisesta kertoo esimerkiksi se, että itsensätyöllistäjien, kuten yksinyrittäjien ja freelancereiden, määrä Suomessa kasvoi vuosina 2000–2013 yli 30 000:lla ihmisellä.

“Vaikka ihmiset olisivat vakituisissa työsuhteissa, pelko ja epävarmuus taloudellisesta tulevaisuudesta on arkipäivää. Ihmiset joutuvat ponnistelemaan entistä enemmän säilyttääkseen työpaikkansa”, sanoo tutkija Antti Kasvio.

Tätä epävarmuutta kutsutaan työelämän prekarisaatioksi. Se on tyypillisesti koskettanut eniten nuoria ja matalasti koulutettuja työntekijöitä esimerkiksi kemianteollisuuden kaltaisissa perinteisissä teollisuuksissa ja julkisella sektorilla. Viime vuosina prekarisaatio on alkanut hiipiä myös korkeasti koulutettujen suomalaisten työpaikoille ja asiantuntijatehtäviin. 

Korkeakouluilta ja tutkimuksen määrärahoista on leikattu miljoonia euroja, mikä on synnyttänyt tutkijoiden keskuuteen kilpailua ja huolta uran jatkumisesta.

Jatkuvasti kehittyvät tietotekniikkapalvelut korvaavat asiantuntijoita esimerkiksi laki­ ja arkkitehtitoimistoissa.

Myllerryksen keskellä Suomalaiset kaipaavat varmuutta työstä ja toimeentulosta. Siksi monet ovat Kasvion mukaan valmiita tekemään “tylsiä töitä taatakseen vakaan toimeentulon ja säännöllisen porvarillisen elämän”.

Keikkaa pukkaa

Työn pirstaloituminen ei kaikesta huolimatta ole vielä yleisesti tunnistettu ongelma, koska se ei näy tilastoissa yksiselitteisesti. Työn määräaikaisuus on jopa vähentynyt vajaassa kymmenessä vuodessa ja 65 prosenttia suomalaisista on edelleen päivätöissä.

Sitran uuden työelämän ja kestävän talouden johtaja Timo Lindholm kuitenkin muistuttaa, että vuosina 1997–2015 osa­-aikaisten työntekijöiden määrä on lähes kaksinkertaistunut.

Kymmenet tuhannet suomalaiset tekevät töitä digitaalisen palkkaus.fi:n kaltaisten laskutuspalveluiden kautta. Lisäksi tilastojen ulkopuolella alustatalous ja sen synnyttämät ilmiöt, kuten uberisaatio, ottavat yhä enemmän jalansijaa suomalaisessa työelämässä.

Alustataloudessa kaikki kaupankäyntiin liittyvä toiminta rekrytoinnista sopimuksiin hoituu yhden alustan kautta. Lomalle lähtijä vuokraa, maksaa ja arvostelee yösijansa samalla verkkosivulla muutamalla klikkauksella. Alustatalouden palvelut ovat siis virtuaalisia markkinapaikkoja.

Alustatalouden kautta Suomessa on syntymässä uudelleen esiteollisen ajan ammattikuntalaitos, sanoo TTL:n Antti Kasvio.

“Samalla alalla työskentelevät tekevät työtä keskenään, verkostoituvat ja jakavat työmahdollisuuksia toisilleen.”

Uberisaatiolla taas viitataan tilanteeseen, jossa uudenlaista liiketoimintamallia hyödyntävä start up tulee yllättäen jollekin toimialalle ja muuttaa markkinoita ennustamattomilla tavoilla.

Termi on saanut nimensä autokyytejä välittävältä Uber­-sovellukselta. Kuskit ovat keikkatyöläisiä ja yksityisiä urakoitsijoita, jotka voivat tehdä vuoroja kokopäiväisesti tai osa-aikaisesti. Kuljetuspalvelu keilasi tullessaan perinteiset taksipalvelut syrjään ja sen toimintamalli on levinnyt muille toimialoille siivouksesta koiranulkoilutukseen.

Alustatalouden palvelut rullaavat Suomessa lujaa. Kotimainen ruoan tilaus­- ja kotiinkuljetuspalvelu Wolt ja freelance­siivoojia välittävä Moppi rekrytoivat keikkatyöläisiä, jotka tekevät vuoroja silloin kuin heille sopii.

Suomalaiset tarjoavat kotejaan vuokralle maailmanlaajuisen asunnonvälityspalvelu Airbnb:n kautta. Helsinkiläinen Mamwork taas työllistää asiantuntijoita yritysten projektiluontoisiin tehtäviin taloushallinnon kehittämisestä toimitilojen suunnitteluun.

“Ihmiset elättävät itseään muun muassa keikkatöillä, yrittäjinä ja talkootöillä säännöllisen pitkäjänteisen uran sijaan. Suomessa täytyy miettiä radikaalisti uudestaan työn ja toimeentulon nykyiset järjestelmät, joiden varaan esimerkiksi työelämän sosiaaliset turvaverkot on rakennettu”, Kasvio sanoo.

Ratkaisuksi Kasvio pohtii perustuloa eli sitä, että eläkeläisiä lukuun ottamatta kaikille täysi-ikäisille maksettaisiin tietty summa kuussa riippumatta siitä, käyvätkö he töissä vai eivät.

Ajatuksen toimivuudesta saadaan pian lisätietoa. Kelan tutkimusosaston ja eri tutkimuslaitoksien valmistelema perustulokokeilu on tarkoitus toteuttaa vuosina 2017–2019.

Sitran Lindholmin mukaan taas nykyinen työelämäjärjestelmä ei tunnista tarpeeksi hyvin uusia työn muotoja, kuten keikkatöitä ja laskutuspalveluiden kautta tehtyjä töitä. Tähän asti työttömyys-­ ja sosiaaliturvan määrä on vaihdellut vain sen mukaan, onko ihminen yrittäjä vai palkansaaja.

“Yksilön olisi paljon helpompi elää, jos jokainen missä tahansa työn muodossa ansaittu euro tuottaisi saman verran ja samalla tavalla sosiaaliturvaa”, Lindholm sanoo.

Vapaus vaatii suunnittelua

Illan muuttuessa yöksi kahvipannu on puolillaan Marika Sipilän työhuoneella. Koruyrittäjän suomiräpin täyteinen työkupla on kaukana perinteisestä yhdeksästä viiteen ­työrytmistä.

Tyypillisiä työviikkoja ei ole, ja vaikka olisikin, säännöllisestä rytmistä olisi vaikea pitää kiinni. Keikkoja saattaa tipahdella päivän varoitusajalla, ja yrityksen pyörittäminen on sovitettava niiden oheen.

Koska tulevaisuutta on vaikea ennakoida, Sipilän on otettava yksi päivä kerrallaan. Joka kuu hän suunnittelee menot ja minimitulot tarkasti etukäteen. Välillä työtilanne pistää pään niin pahasti pyörälle, että pieni mindfulness­retriitti olisi tarpeen. Silloin Sipilä haluaa työvuoroon vaikka Itutehtaalle, jossa hän voi keskittyä vain itujen pakkaamiseen. Muut huolet jäävät hetkeksi syrjään.

“Nautin yrittäjyyden ja keikkatöiden yhdistelmästä, sillä se mahdollistaa minulle enemmän asioita kuin päivätyö. Kun minun ei ole pakko olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, voin esimerkiksi olla enemmän mukana poikani jalkapalloharrastuksessa. Haluan olla ensisijaisesti äiti ja viettää aikaa perheeni kanssa”, Sipilä kertoo.

Monista tuntuu, että työelämässä on varmaa vain epävarmuus. Koska globalisaatiota ja digitalisaatiota seurauksineen ei voi pysäyttää, epävarmuuteen on totuttava ja sopeuduttava.

Siksi tarvitaan uusia tapoja yhdistää työ ja sen tekijät niin, että kaikki voittavat. Siihen tähtää Ratkaisu 100 -­kilpailu, jos muuttuvaan työelämään liittyvä haaste valikoituu kilpailussa ratkaistavaksi ongelmaksi.

Toisaalta digitalisaatio tuo mukanaan mahdollisuuden korvata vanhoja rutiininomaisia töitä luovemmalla ja mielekkäämmällä työllä, jota ei välttämättä vielä osata edes määritellä. Mitä enemmän työelämä muuttuu ja monipuolistuu, sitä vähemmän sen vanhat pelisäännöt pätevät. Kaikille on taattava työtä, joka vastaa ja kehittää omaa osaamista. Vaikka paloina, mutta varmasti.


Haaste: Työtä varmasti, vaikka paloina! Kehitä ratkaisu, joka auttaa yhdistämään joustavan työnteon ja toimeentulon pitkäjänteisen suunnittelun heille, joiden työ ja toimeentulo tulevat useista eri lähteistä. Ratkaisun mahdollistaman työn tulee vastata ja kehittää ihmisen osaamista.

Lue lisää haasteista täältä.  

Teksti: Kristiina Markkanen

Kuvat: Vilja Pursiainen